Eka blogini

Ajatus blogin kirjoittamisesta sai alkuunsa joulukirjeistä. Olen kirjoittanut joulukirjeitä sukulaisille ja ystäville vuodesta 2009 lähtien ja tänä jouluna luimme perheellä vanhoja joulukirjeitä ja muistelimme kuluneita vuosia. Monta asiaa ja tapahtumaa oli unohtunut reilussa 10:ssä vuodessa. Niinpä tyttäreni ehdotti, etta aloittaisin blogin kirjoittamisen. Asiat ja tapahtumat pysyisivät tallessa ja hän kuulemma ainakin lukisi ajatuksiani.

Eli tuumasta toimeen. Blogini sisältää minun ajatuksen virtaa, luultavasti paljon kuvauksia rakkaasta harrastuksesta juoksemisesta, tarinoita Amerikan ihmemaasta (olemmehan asuneet täällä rapakon takana jo vuodesta 2011), ehkä vähän kokkailuniksejä ja toivottavasti vähemmän työjuttuja. 

Pyydän jo etukäteen anteeksi kirjoitusvirheitä ja ehkä jo vähän vanhahtavaa suomenkieltäni, muodikkaimmat ilmaukset ja trendit ovat jääneet minulta oppimatta ulkomailla asuessa. Kirjoitin kyllä vuonna miekka ja kirves laudaturin äidinkielen ylioppilaskokeessa. Silloinhan äidinkielenkoe oli esseekirjoitus, joita oli 2 kappaletta. En ollut kirjoitustaidoilta mitenkään erityinen, mutta äidinkielen opettaja oli kehoittanut lukemaan lehdet kunnolla ja käyttämään niissä olevaa tietoa ylioppilasesseessä. Ajankohtaistiedoista kuulemma ropisisi mukavasti lisäpisteitä tarkastuslautakunnalta. Ohjetta seuraten olin tankannut Olof Palmen murhan yksityiskohdat huolella sanomalehdistä. Ensimmäisen päivän esseen otsikkovaihtoehdot eivät antaneet tilaisuutta käyttää tietojani, mutta toisen kirjoituspäivän otsikko "Poliisi yhteiskunnassamme" antoi mukavasti mahdollisuuden hyödyntää lukemani tietoja. Äidinkielen opettaja oli silläkin kertaa oikeassa ja minut palkittiin korkeimmalla arvosanalla. Lukeminen kannattaa aina, sanoi myös Jörn Donner. Olen samaa mieltä, vaikka en kyseisen ketjupolttajan kaikkia ajatuksia aina allekirjoitakaan.

Lukeminen on jatkunut noiden päivien jälkeenkin ja tunnustaudun skandinaavisten dekkareiden suureksi faniksi. Nykyään olen innostunut myös äänikirjoista. Pitkillä lenkeillä ne tarjoavat mukavaa viihdettä. Tosin olen huomannut etteivät dekkarit sovellu lenkkiseuraksi. Kuuntelen äänikirjoja vain niillä pitkillä lenkeillä, jotka juoksen pyöräteillä. Maastolenkeillä  haluan keskittyä luontoon. Dekkarit vaativat intensiteettiä. Jos jää useampi päivä väliin kuuntelusta, dekkari ei jaksa pitää koukussaan. Kuka murhasi kenet ja mikä oli motiivi? Niinpä olen siirtynyt kuuntelemaan elämänkertoja. Formulamaailmaan tutustuin Kimi Räikkosen elämänkerrassa ja keihäänheiton salohin Tero Pitkämäen avustuksella. Nyt uuden vuoden alkaessa päätin sivistää itseäni Barack Obaman tuoreimmalla elämänkerralla. Mielenkiintoista nähdä, vaikuttaako se yhtä inspiroivasti minuun kuin vaimonsa Michellen kirja, jonka luin heti sen ilmestyttyä ja kävin vielä hänen kirjanjulkistamistilaisuudessakin Kaliforniassa. Rehellisyyden nimissä en voi mainostaa tavanneeni häntä, sillä paikalle jäähalliin oli kerääntynut yli 10 000 ihmistä ja näimme hänet pienenä pisteenä lavalla ja vähän isompana valotaululla. Joka tapauksessa ilta oli viihdyttävä ja Michelle on hyvä ja mukaansa tempaava esiintyjä. Tee jotain merkityksellistä (meaningful) ja hyvää työssäsi oli hänen ohjeensa, joka jäi mietityttämään minua pitkäksi aikaa. Olin silloin projekteissa, jossa tehtiin ohjelmistoja printtereihin, tulostimiin. Totta kai ne ovat tärkeitä välineitä monella tapaa, mutta paljon palkitsevampaa olisi olla töissä terveydenhuollon tai jonkun yhteiskunnallisesti merkittävän hankkeen parissa. Uudelleenkouluttautuminen tai uuden uran luominen ei tuntunut järkevältä puolen vuosisadan iässä eli täytyy jatkaa näillä eväillä. Nyt teen töitä VR (Virtual Reality) lasejen parissa, joilla voidaan esimerkiksi kouluttaa ensimmäisenä onnettumuusalueelle saapuvia apujoukkoja tai vaikkapa suunnitella turvallisempia leikkikenttiä lapsille. Ehkä olen yhden pienen askeleen lähempänä Michellen minussa inspiroimaa tavoitetta.

Vuosi 2021 potkaistiin käyntiin patikoimalla. Upeita patikointireittejä täällä Coloradossa riittää. Uudenvuoden lupauksia en tehnyt, varmaankin taas juoksen sen kuin sielu sietää ja jalat kantaa. Tammikuuksi tosin tein yhden päätöksen eli en syö kuukauteen lakritsia tai salmiakkia. Minulle se ei ole mikään helppo homma. Yleensä yritän olla syömättä lakuja ja salmiakkia arkipäivinä, mutta jouluaikana homma pääsi taas vähän lapasesta. Vuosia sitten jossain perusterveystarkistuksessa huomattiin minun korkea verenpaine ja sille etsittiin lääkärin kanssa syitä kissojen ja koirien kanssa. Elämäntavat olivat silloinkin terveelliset ja verenpainelääkkeitä en halunnut. Erilaisten testien ja kokeiden jälkeenkin lääkäri oli lähes neuvoton ja lopulta kehotti unohtamaan lakut ja salmiakin vähäksi aikaa. Parissa viikossa verenpaine laski kuin lehmän häntä. Eli yritän pitää tuon paheen kontrollissa verenpaineen takia. Täällä Usassa se on vähän helpompaa, kun normaaleissa ruokakaupoissa ei myydä salmiakkia tai lakritsia. Pandan lakuja löytyy yleensä kaupoista, jotka panostavat enemmän orgaanisiin tuotteisiin (Wholefoods, Sprouts). Englanninlakujen himoa voi helpottaa Amazonin avulla. Amazonistahan voi tilata lähes mitä vain. Tänään on tammikuun 4. päivä eli 27 päivää jäljellä ilman lakuja, huooh. Vai onko se sittenkin vielä enemmän, kun lakujen syönti on sallittu vain viikonloppuisin eli lakupussi saa aueta vasta lauantaina helmikuun 6. päivä!