Valmistujaisjuhlat Amerikassa - kuohuviiniä, kukkaseppeleitä ja ilmapalloja

Amerikassa kaikki on tunnetusti suurta, oli sitten kysymys ruoka-annosten koosta tai tv-kanavien määrästä. Valmistujaisjuhlatkaan eivät ole poikkeus vaan myös niihin valmistaudutaan viikkokaupalla ja niitä juhlitaan riehakkaasti.

Ensimmäinen kokemus amerikkalaisten tavasta juhlia koulun päättymistä saatiin meidän perheellä jo vuosi maahan muuttamisen jälkeen. Kaliforniaan muuttaessa kuopus meni ala-asteen (elementary school) viimeiselle eli viidennelle luokalle eli jo heti seuraavana keväänä oli edessä ala-asteen päättyminen ja siirtyminen seuraavalle kouluasteelle. Kuopuksen koulu oli näköetäisyydellä meidän kodista ja niinpä Roosa käveli yksin koulumatkat. Ala-asteen ylemmillä luokilla oli lupa tulla yksin kouluun, kun pienemmille koululaisille vaadittiin saattaja koulumatkalle. Yleensä muihin lasten vanhempiin tutustuu parhaiten koulun pihalla, mutta nyt en ollut juuri ennättänyt tutustua muihin vanhempiin, kun olin päivät töissä ja tuota saattopalveluakaan tarvittu. Roosa oli kertonut, että viimeisenä päivänä he esittävät koulun pihalla lauluesityksen, jota he olivat harjoitelleet useamman viikon ajan. Halusin tietenkin nähdä ja kuulla esityksen eli otin puolipäivää vapaata töistä ja säntäsin koululle kuuntelemaan mainostettua oppilaiden lauluesitystä. Hämmästykseni oli sanoinkuvaamaton, kun huomasin muiden vanhempien varustautumisen juhlaan. Monilla vanhemmilla oli mukanaan ilmapalloja, kukkakimppuja ja kannustuskylttejä; "Sinä teit sen" (You made it!). Minulle ei ollut tullut mieleenkään, että ala-asteen päättymistä pitäisi juhlia noin suureellisesti. Mieleen tuli omat ala-asteen kevätjuhlat. Koulun pihalla pakkauduttiin Hakolan linja-autoon, joka vei meidät lähikirkkoon. Kirkossa kuunneltiin kai joku puhe, laulettiin suvivirsi ja sitten takaisin koululle, jossa meille jaettiin todistukset ja eskimojäätelöpuikot. Vanhempia ei ollut mukana niissä seremonioissa eikä kotonakaan kukaan suuremmin noteerannut tuota merkkipaalua. Hieno päivä se silti oli, pitkä kesäloma alkoi ja lieneekö aika kullannut muistot, mutta muistini mukaan kevätjuhlapäivänä aina paistoi aurinko.

Seuraava kosketus amerikkalaisiin valmistujaisjuhliin oli esikoisen yläasteen (middle school) päätösjuhla. Nyt kotiin oli tullut kutsu jo hyvissä ajoin aikatauluineen. Siitä huolimatta nekin juhlallisuudet menivät meidän perheellä matalalla profiililla. Hannu oli työreissulla Aasiassa, kuopus halusi mieluummin mennä telinevoimistelutreeneihinsä eli minä yksin istua nökötin meidan perheen juhlayleisönä. Hennalle oli sentään ostettu uusi punainen juhlamekko. Aikamoinen kinastelu taidettiin käydä mekko-ostoksilla ennenkuin päästiin yhteisymmärrykseen mekon mallista ja helman soveliaasta pituudesta.

Pari vuotta myöhemmin kuopuksen yläasteen (middle school) loppuessa meilläkin alkoi jo olla historiaa Amerikassa niin pitkään, että osallistuimme juhlintaan riehakkaasti. Olimme kaikki paikalla juhlatilaisuudessa, Roosalle oli tilattu kaulaan aito kukkaseppele (lei), Henna oli askarrellut onnittelujulisteen ja illaksi olimme varanneet pöydän italialaisravintolasta Frankie Johnnie & Luigi too.

Lukion (high school) valmistujaisjuhliin päästäessä meidän perhe oli jo täydellä sydämmellä mukana juhlinnassa. Viimeisen vuoden alkaessa koululta ja vanhempainyhdistykseltä tuli tasaiseen tahtiin tiedotteita kevään juhlaseremonioista. Vanhempainyhdistyksen aktiivit käyttivät satoja tunteja valmistellessaan juhlia nuorille. Ehkä nuorten eniten odottama juhla on prom, jossa nuoret pukeutuvat toinen toistaan upeampiin asuihin illan tanssiaisia varten.

Prom-juhla oli vain alkusoittoa juhlien kavalkaadille ja ohjelmassa oli valmistuvien picnic, ditch day (päivä, jolloin nuoret pinnaavat koulusta ja kokoontuvat jonnekin muualle koulun sijasta), vanhempien kanssa juhlittavat diplomien jakojuhla koululla ja valmistuvien läpi yön kestävä juhla salaisessa paikassa. Yöjuhlan paikka vaihtuu vuosittain ja se pidetään salassa jopa valmistuneita, jotta juhlapaikalle ei pääsisi kutsumattomia vieraita tai kukaan ei voisi salakuljettaa esimerkiksi alkoholia etukäteen paikalle. Amerikalaisnuorethan valmistuvat high schoolista yleensä noin 18-vuotiaina ja alkoholin anniskelu sallittu vain yli 21-vuotiaille. Diplomien jaon jälkeiset yöjuhlat siis juhlitaan ilman alkoholia. Nuoret kuljetetaan linja-autoilla juhlapaikalle, joka oli täysin heidän käytössään. Esimerkiksi kuopuksen valmistuessa vanhempientoimikunta oli varannut läheisen huvipuiston yksityiskäyttöön yöksi ja nuoret saivat ilmaiseksi käyttää huvipuiston laitteita ja heille oli järjestetty paikalle herkkuja. Koulun järjestämien juhlallisuuksien lisäksi me pidimme vielä kotona suomalaisia ylioppilasjuhlia vastaavan juhlan, jonne kutsuimme lähimmät ystävät ja tutut.

Tänä keväänä meillä oli edessä taas kerran valmistujaisjuhla, nimittäin esikoisen valmistuminen collegesta. En ole koskaan ollut collegen (yliopiston) valmistujaisjuhlissa ja innolla odotin tapahtumaa. Minua on jäänyt harmittamaan oma vaisu valmistujaisseremoniani yliopistossa ja ajattelin, että haluan varmistaa ettei Hennalle jää samanlaiset ajatukset. Suomessahan yliopistosta valmistutaan, kun saadaan riittävä määrä opintoja kasaan ja lopputyö valmiiksi. Olin saanut opinnot kasaan aiemmin ja diplomityön valmistuttua marraskuussa, sain hakea diplomini ja todistukseni koruttomasti yliopiston kansliasta kansliavirkailijalta joulukuun puolessa välin. Vanhempien luona ja kaveripiirissä järjestettiin kyllä juhlat, mutta ei yliopistolla. Oulun yliopistossa otettiin sinä vuonna käyttöön uusi käytäntö, jossa keväällä järjestettiin pienimuotoiset juhlat kaikille sinä lukukautena valmistuneille. Minäkin ilmoittauduin kevään juhlaan mukaan, mutta en osannut pitää sitä suurena seremoniana. Olinhan jo ollut valmis diplomi-inisinööri jo kuukausia ja töissäkin pitkän pätkän valmistumisen jälkeen. En edes hoksannut kutsua ketään perheestäni paikalle. Monilla muilla oli juhlassa vanhempansa ja isovanhempansakin hurraamassa valmistuneille. Olo tuntui aika orvolta ja yksinäiseltä. Onnekseni paikalla oli yksi innokas valokuvaaja, joka ikuisti hetken, kun teknisen tiedekunnan dekaani Sakari Kurronen onnittelee minua tilaisuudessa valmistumisestani.

Ikävä kylla korona sotki suunnitelmani Hennan valmistujaisiin osallistumisesta. Perinteisistä juhlallisuuksista oli luovuttu ja college järjesti valmistuville vain Slug crossing tapahtuman, jossa valmistuneet kävelivät vuoronperään seremoniateltan läpi. Tilaisuuden nimi oli Slug crossing, koska koulun maskotti on slug (etana). Onneksi college järjesti tilaisuudesta live-lähetyksen ja sen mukana pääsimme paikalle. Itse asiassa näimme etäyhteyden kautta paremmin nuoret kuin olisimme nähneet perinteisessä tilaisuudessa. 

Jos esikoisen valmistujaisjuhla jäi vajaaksi koronan takia, onneksi meillä on kuitenkin vielä todennäköisesti edessä uusia mahdollisuuksia. Kuopus valmistunee collegesta parin vuoden päästä ja molemmilla tyttärillä on tarkoitus tehdä Batchelor tutkinnon lisäksi myös Masters tutkinto eli lisää juhlia on toivon mukaan odotettavissa lähitulevaisuudessa. Perheen pienimmäinen Rocky sen sijaan ei ole ilmoittanut jatko-opintohaaveistaan. Hänelle taitaa riittää vuosia sitten hankittu pentukoulun diplomi.