"Hei Heli, miten menee?" Tuttu kysymys ja tiedän, että minun pitäisi vastata kysymykseen kohteliaasti ja toistaa sama käyttäen kysyjän nimeä. Valitettavan usein minulla ei ole pienintä aavistustakaan kysyjän nimestä ja päädyn vastaamaan ylimalkaisesti voivani hyvin ja hymyilemään leveästi kuin pahoitellen muistamattomuuttani. Voisin tietenkin sanoa "Anteeksi, mikä nimesi olikaan?", mutta usein on liian nolostuttavaa tunnustaa ettei muista vastapelurin nimeä.
Jotenkin luulen, etta nimimuistilokeroni täyttyi jo vuosia sitten ja avaimet tyhjentää lokerosta käyttämättömänä olevat nimet on hukassa. Muistan hyvin kaikki ala-asteen koulukavereiden nimet ja se on tietenkin hyvä, mutta pitääkö siellä muistilokerossa olla vielä heidän englannintunnin nimensäkin? Minun ala-asteaikana oli nimittäin tapana, etta englannintunnilla meillä kaikilla oli omat englanninkieliset nimet. Minä Tarzan-elokuvien ja -kirjojen suurkuluttajana olin tietenkin valinnut nimekseni Jane, paras kaverini Satu oli englannikieliseltä nimeltään Joan, Anna oli Kate ja Ulla-Maija Allison. Mitään viisaanpaa logiikkaa ei selvästikään käytetty nimien valinnassa, mutta itsepintaisesti ne ovat muistissani, mutta viime viikolla tapaamani ihmisten nimet ovat pulpahtaneet jo ulos muistilokerostani.
Jotta tilanne ei olisi niin katastrofaalinen ja en nolaisi itseni niin usein, olen kehittänyt itselleni muistisääntöjä pitääkseni muistissa paremmin nimiä. Naapurissa asuu Matt ja Britney. Kukapa ei haluaisi asua Matt Damonin ja Britney Spearsin naapurina. Tässä kohdin todettakoon ettei naapureilla ole muuta yhteistä nimiesikuviensa kanssa kuin sama etunimi. Heidän poikansa on Mason, jonka muistan Paul Masson viineistä. Toivathan he meille muuttopäivänä tupaantuliaislahjaksi viinipullon, joka ei tosin ollut Paul Massonin viini, mutta kalifornialaista viiniä kuitenkin. Vastapäätä meitä taas asuu Martti ja Tanja (Monty ja Tanya). Kyllähän jokaisen suomalaisen naapurissa nyt yksi Martti asuu.
Jotkut ulkomaiset nimet on helppo muistaa. Työkavereitani ovat olleet Mani, Yehuda ja Stalin. En väitä Manin olleen mitenkään erityisen rahanahne tai Yehudan vallaton, mutta nimet painuivat mieleeni ensimmäisestä työpäivästä alkaen puhumattakaan Stalinista, joka oli intialaisen työkaverini etunimi. En rohjennut koskaan kysyä häneltä, mitä mieltä hän oli venäläisestä kaimastaan, tosin venäläisellä Stalin oli sukunimi.
Minulla on ollut myös esimies nimeltään Peter Peterson. Hänen vanhempansa ovat tehneet elämän vähän helpommaksi meille muille, kun meidän tarvitsee muistaa vain yksi nimi. Vähän vaikeampaa minulla on ollut Heikki Teron ja Vesa Timosen nimien kanssa. Helppoja nimiä, mutta useampaan kertaan olen sekoillut kumpi onkaan etu- ja sukunimi. Vähän helpotusta muistamiseen toi se, että Heikki kertoi näppärän Nokian IT spesialistin antaneen hänelle käyttäjätunnusnimeksi hetero. Sama IT tyyppi loi minulle käyttäjätunnuksen huusitalo. Enkä hänen työpäivänsä IT-osastolla sai vähän piristystä nimileikkien myötä.
Ensimmäistä lasta odottaessa tuli tietenkin selailtua nimialmanakkaa ahkerasti ja mietittyä, mikä nimi olisi sopiva jälkipolvelle. Minun suvussa on paljon H-kirjaimella alkavia nimiä, joten halusin jatkaa perinnettä. Mummuni nimi on Helmi, isäni on Helge, isoveli Harri ja minä olen Heli. Kun puolisonkin etunimi alkaa H-kirjaimella, tuntui Henna-nimi ehdottomasti parhaalta nimeltä tyttölapselle. Henna nimi on hyvin yleismaailmallinen ja helppo lausua useammalla kielellä. Asuimme Hennan syntymän aikaan Englannissa, joten senkin takia tuli mietittyä nimen toimivuus eri kielillä. Varsin pian kuitenkin huomasin, että H-kirjaimella alkavat nimemme menivät suloisesti sekaisin engelsmanneilla. Useampaan kertaan piti korjata, että Hannu on lapsen isän nimi ja Henna on tyttäremme. Heillehän Hannu-nimi ei mitenkään viitannut miespuoliseen henkilöön. Täytyy tunnustaa, että sitä seikkaa käytin muutaman kerran röyhkeästi hyväkseni. Kun esimerkiksi sähkölaitokselta soitettiin ja pyydettiin Hannua puhelimeen Hannun ollessa poissa kotoa, kylmänviileästi totesin olevani Hannu ja hoidin asian hänen puolestaan. Jos olisin kertonut olevani Hannun vaimo ja Hannun olevan poissa kotoa, olisi niinkin yksinkertainen asia kuin sähkomittarin lukeminen tai muun vastaavan yksinkertaisen asian hoitaminen olisi siirtynyt eteenpäin.
Toisen lapsen syntyessä emme enää halunneet lisätä H-kirjamella alkavien nimien sekoiluja ja valisimme nuoremman tyttären nimeksi Roosa. Molempien tyttärien nimet ovat punaisen sävyjä eli se tuo jotain yhtenevyyttä nimiin.
Amerikkalaisen Shippensburgin yliopiston tutkimuksen mukaan vähemmän suosituilla etunimillä on yhteys suurempaan nuorisorikollisuuteen. Henna ja Roosa ovat varsin yleisiä suomalaisia nimiä, joten voimme puolisoni kanssa huokasta helpotuksesta ettemme lisänneet rikollisuusriskiä nimivalinnoillamme. Toinen amerikkalainen yliopisto on tutkinut, että Maria nimellä on helpoin saada töitä. Se tilaisuus jäi sitten meiltä käyttämättä.
Omaan Heli-nimeeni olen varsin tyytyväinen. Se on lyhyt ja helppo. Amerikkalaiset haluavat varmistaa usein, miten nimeni lausutaan. Totean heille, että alkuosa helicopter-sanasta kelpaa hyvin. En ole tarkka lausunnasta, kun todennäköisesti sanon kuitenkin heidänkin nimensä väärin, vaikka yritän parhaani. Wikipedian mukaan Heli on lyhenne Helenasta, joka tarkoittaa loistavaa. Toisaalta taas vironkielinen heli-sana tarkoittaa sointua ja helinää. Molemmat tulkinnat kelpaavat minulle.
Joskus vieraskieliset nimet saavat aikaan makeat naurut. Vielä en ole ostanut James Perse brändin farkkuja, vaikka ne kuulemma ovat hyvin laadukkaat. Paska-merkkistä kahvia olen juonut, mutta Pieru-niminen viini jäi kaupan hyllylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti